Jane Austen - Northanger Abbey

Palasin hetkeksi kirjahyllymme tarjontaan ja aakkosjärjestysprojektiin. Aina yhden Austenin kirjan luettuani en vain yksinkertaisesti jaksa paneutua saman genren teokseen sillä kirjat toistavat tiettyä kaavaa. Northanger Abbey on kirjoitettu 1798-99, mutta julkaistu vasta 1818 Austenin kuoleman jälkeen. Kirja on siis ensimmäinen Austenin romaaneista, jonka hän sai valmiiksi. 

Northanger Abbeyn pääosassa on 17-vuotias Catherine Morland, joka pääsee ensimmäistä kertaa Bathin hienostopiireihin naapureidensa herra ja rouva Allenin kanssa. Bathissa hän tapaa sisarukset Isabella ja John Thorpen, joiden kanssa hän alkaa viettää aikaa. Isabella ahmii romaaneja ja suosittelee Catherinelle eri kirjailijoiden teoksia, m.m. Ann Radcliffeä, joka kirjoitti kauhua. Catherine tutustuu myös Tilneyn perheeseen, johon kuuluvat kenraali Tilney, Eleanor, Henry sekä kapteeni Tilney. Catherine ihastuu Henryyn ja saa sydänystävän Eleanorista. Vähitellen hän myös huomaa Isabellan hölmöyden ja Johnin ärsyttävyyden. Kun Catherine kutsutaan vieraaksi Northanger Abbeyyn, entiseen luostariin, jossa Tilneyt asuvat, on matka hänen mielestään täydellinen. 

Yritin verrata Catherinea muihin Austenin kirjojen sankarittariin ja löysin sekä yhtenäisyyksiä että eroavaisuuksia. Catherine on nuorempi kuin Elizabeth, Emma tai Elinor ja täten hieman naiivi. Hän on mielikuvituksellisempi ja röyhkeämpi. Kun hänet kutsutaan Tilneyn perheen vieraaksi alkaa hänen mielikuvituksensa juosta Radcliffen tuotannon takia/ansiosta. Vanha luostari herättää hänessä sekä pelkoa että ihastusta ja lopulta hän päättelee, että kenraali Tilney on murhannut vaimonsa tai mahdollisesti pitää tätä vankina. Hän tutkii taloa röyhkeästi ja huomaa hävetä vasta kun Henry saa hänet kiinni itse teossa. 

Isabella ja John Thorpe ovat raivostuttavia. Isabella on hyvin itsekeskeinen ja flirttaileva, mikä tuohon aikaan oli suuri synti. Hän kihlautuu Catherinen veljen Jamesin kanssa, mutta kuultuaan, etteivät he voi mennä naimisiin vielä pariin vuoteen, siirtyy hänen huomionsa kapteeni Tilneyhin. John Thorpe taas ihastuu Catherineen ja yrittää kaikin tavoin sabotoida tämän suhteen Eleanoriin ja Johniin. Erityisen raivostuttavaa oli kun John omin päin päätti mennä muuttamaan Catherinen suunnitelmia Tilneyn sisarusten kanssa. Hän on hyvin röyhkeä, mutta räikeämmin kuin Catherine. 

Vastapainona kirjan nuorisolle ovat herra ja rouva Allen, jotka toimivat Catherinen esiliinana matkalla. Myös Thorpen sisarusten äiti on paikalla. Hän on yhtä ärsyttävä kuin tyttärensä. Kenraali Tilney on aluksi hyvin miellyttävä henkilö. Hän näyttää kuitenkin itsestään uuden puolen ajaessaan Catherinen ulos kodistaan kuultuaan John Thorpen (valheellisen) kertomuksen Catherinen perheen köyhyydestä. 

Lukemani versio kirjasta on Penguin Classics-sarjaan kuuluva ja se pohjautuu alkuperäiseen painokseen. Kieltä ei siis ole muokattu vaan se on 1700-1800-luvun muodossaan. Joko olen kehittynyt vanhemman englannin lukemisessa tai sitten tämän kirjan kieli oli helpompaa, sillä en kokenut yhtään turhautumisen hetkeä. Kappaleet ovat sopivan pituisia ja tarina etenee mukavasti. Dialogeja on jälleen runsaasti, mutta ne ovat jotenkin sujuvampia ja helppotajuisempia kuin esim. kirjassa Sense and Sensibility. Kirjan henkilögalleria herätti tunteita, sekä hyviä että huonoja. Loppu oli jälleen hieman kliseinen, mutta tällä kertaa en kuitenkaan ollut täysin varma, että tarina päättyisi onnellisesti. 

Austen viittaa tiuhaan tahtiin tuon ajan goottilaiseen kirjallisuuteen, josta esimerkkinä on aiemmin mainittu Ann Radcliffe. Northanger Abbeyn viimeiset tapahtumat viittaavat itsekin kauhugenreen, mutta hyvin lievennettynä versiona. Radcliffen tuotanto jäi siis houkuttelemaan minua, sillä sain siitä jo esimakua tämän kirjan sivuilta. 

Northanger Abbey on ehdoton suosikkini Austenin tähän asti lukemistani kirjoista. Se voittaa jopa Ylpeyden ja ennakkoluulon. Catherine hahmona on ihastuttava ja hänen tuttavansa poikkeavat räikeästi siitä ihmiskuvasta, jota Austen välittää muissa romaaneissaan. Northanger Abbey oli mukavan erilainen ja yllätti minut positiivisesti. 

Jane Austen: Northanger Abbey, Penguin Group 2003, 235 s.