maanantai 14. lokakuuta 2013

William Shakespeare - Hamlet

Päätin vihdoin lukea tämän klassikon, suomeksi kylläkin ja vieläpä hieman lyhyempänä versiona. Idea lähti Stephen Fryn dokumenttisarjasta, jonka nähtyäni inspiroiduin lopulta lukemaan myös Hamletin. 

Näytelmä sijoittuu Tanskaan ja sen päähenkilö on prinssi Hamlet, jonka isä on juuri kuollut. Kuninkaan paikalle tulee hänen veljensä, joka nai samalla kuningattaren, eli Hamletin äidin. Kuolleen kuninkaan haamu kuitenkin ilmestyy Hamletille kertoen, että hänen veljensä on hänet surmannut. Tästä alkaa koston kierre, jossa Hamlet yrittää etsiä oikeutta ja tuore kuningas pitää valtaistuimensa.

"Ollako vai eikö olla, siinä vasta pulma." Tämä sitaatti on yksi tunnetuimpia maailmassa ja se on poimittu juuripa Hamletista. Aiemmin mainitussa dokumentissa sitaatti tulkittiin Hamletin itsemurhapohdinnaksi, mitä en koskaan ollut ajatellut. Hamlet kärsii isänsä kuolemasta ja siitä, että valtaistuin häneltä noin vain vietiin. Tuore kuningas kyseenalaistaa Hamletin mielenterveyden yrittäen näin pitää valta-asemansa.

Shakespearea ja hänen näytelmiään pidetään suuressa arvossa ympäri maailmaa; ne edustavat korkeakulttuuria ja sivistystä. Minulle läheisin näytelmä on Romeo ja Julia, joka tarinana on kaunis ja koskettava. Olen myös kerran käynyt Oulun teatterissa katsomassa Kuinka äkäpussi kesytetään. Shakespearen kieli englanniksi luettuna on kaunista, mutta myös vaikeaselkoista. Se sisältää piilomerkityksiä joten sanat tarkoittavat yleensä enemmän kuin miltä pintapuolisesti näyttää. Hamletin suomennos on mielestäni ihan ok. Se on hieman lyhennetty ja yksinkertaistettu, mutta siltikin sen lukeminen on raskasta. Lainasin kirjan ajatellen, että luen sen hetkessä, mutta näin ei käynytkään. Teksti täytyy lukea ajatuksella tai muuten sen sisällöstä ja puolet tajuamatta. Huomasin myös, että hälyisä kissanäyttely ei ole sopiva ympäristö Shakespearen lukemiseen.

Jostain syystä Hamlet ei herättänyt minussa sen suurempia sympatioita hahmoja kohtaan. Voi tietysti olla, että keskittymiskykyni ei ollut parhaimmillaan. Tapahtumat eivät nimittäin herättäneet minussa tunteita eikä tarina onnistunut koskettamaan minua. Näytelmän lukeminen on toki aivan eri asia kuin sen näkeminen. Välillä tuntui, että minun olisi itse pitänyt lukea vuorosanoja läpi ääneen, jotta näytelmä olisi heränyt eloon. Olen aiemmin lukenut Molièren näytelmän Saituri ja se oli mielestäni loistava. Sama tunne jäi Ibsenin Nukkekodista. Näistä jäi kytemään halu lukea lisää näytelmiä ja Shakespeare oli toki ensimmäisenä listalla. Romeon ja Julian tarinaan minun oli helppo eläytyä, sillä ennen sen lukemista olin nähnyt sen elokuvaversion (kyllä, sen missä on Leo DiCaprio).

Olen päättänyt lukea enemmän näytelmiä, sillä ne ovat oma taiteenlajinsa. Niiden lukemista täytyy vaan harjoitella, sillä muuten sisältö jää ontoksi. Ulkonäkö voi pettää ja lyhytkin teksti huijata pituudellaan.  

perjantai 11. lokakuuta 2013

Kiirettä pitää

Tuntuu siltä, että työskentelen nykyään 24/7 eikä kirjojen lukemiseen valitettavasti jää aikaa. Lainasin kuukausi sitten pitkästä aikaa kirjoja kirjastosta, niiden joukossa Hamletin. Meneillään on myös Stacy Schiffin Kleopatra. Syysloma lymyilee nurkan takana ja toivon, että silloin voin taas keskittyä enemmän keskeneräisiin teoksiin. Suunnitteilla on myös postaus lapsuuden/nuoruuden suosikeista. 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...