Simon Tofield - Simonin kissa

Näin kahden kissan omistajana voin helposti samaistua Simon Tofieldin sarjakuvaan Simonin kissa. Tutustuin kattiin ensimmäisen kerran YouTuben kautta ja seuraan edelleen milloin uusia klippejä julkaistaan. Nyt kirjahyllystämme löytyy myös sarjakuvakirja. 

Simon's cat sivusto kertoo Tofieldin itse omistavan neljä kissaa, joten mies tietää mistä puhuu. Simonin kissa on siis hieman pullea kisu, joka tekee kaikkensa saadakseen isäntänsä huomion (ja ruokaa). Sarjakuvissa kissa käyttäytyy hyvin kissamaisesti ja välillä taas hieman mielikuvituksellisesti. Täytyy sanoa, että pidän enemmän ensin mainituista kuvituksista. 

Kirja ei koostu perinteisistä stripeistä. Sen sijaan, tarinaa voi välittää vain yhden sivun peittävä kuva. Useimmiten tarina kuitenkin koostuu useammasta pienestä kuvasta, jotka on sommiteltu yhdelle sivulle. Arkipäivän sattumuksissa, tilanne yleensä huipentuu siihen, kun kissa osoittaa suutaan pyytäen saada lisää ruokaa isännältään. 

Luen nykyään harvemmin sarjakuvia. Nuorempana sarjakuvia minulle edusti Aku Ankka, joka onkin sitten hyvin perinteisesti rakennettu. Simonin kissa on enemmänkin kuvakirja, joka on hyvin äkkiä selattu läpi, jos kuvia ei jää tutkimaan ja pohtimaan tarkemmin. Piirrokset ovat hyvin suoraviivaisia ja yksinkertaisia, mutta hahmot ajavat kuitenkin asiansa: ne saavat lukijan nauramaan.

Simonin kissa ei sisällä yhtään puhekuplaa, vaan tuntemukset ja ajatukset välittyvät ilmeistä. Mieleen tulevat mykkäfilmit, joissa eleiden täytyi olla todella liioiteltuja, koska ääntä ei voitu välittää. Tofieldin hahmot ovat isosilmäisiä ja juuri silmät näyttävätkin parhaiten hahmojen mielenliikkeet. 

Simonin kissa on viihdyttävä sarjakuva, johon voi palata aina uudelleen. Samalla voi verrata, mihin kirjan kissan tekemistä pahuuksista omat karvapallerot ovat syyllistyneet. Lopuksi vielä video tapahtumaketjusta, jollaista en toivottavasti koskaan näe meidän kattomme alla:

Simon Tofield: Simonin kissa (Gummerus Kustannut Oy 2010)