lauantai 10. elokuuta 2013

Candace Bushnell - Carrien nuoruusvuodet (Sinkkuelämää)

Sinkkuelämää-jaksot on tullut katsottua useampaan otteeseen, samoin molemmat elokuvat. Kun Carrien
päiväkirjat alkoi pyöriä televisiossa olin jo ehtinyt ostaa itselleni Carrien nuoruusvuodet sekä Ensimmäinen kesä New Yorkissa. Sarja jäi minulta kesken, mutta kirjoille ajattelin vielä antaa mahdollisuuden. 

Kirja kertoo lukion viimeistä vuotta käyvästä Carrie Bradshawsta, joka vielä asuu pienessä Castleburyn kaupungissa. Carrien äiti on kuollut joitakin vuosia aiemmin ja Carrie elää omakotitalossa isänsä ja sisartensa Missyn ja Dorritin kanssa. Carrien ystäväpiiriin kuuluvat Lali, Maggie, Walt sekä Roberta, jota kylläkin kutsutaan Hiireksi. Tapahtumat saavat alkunsa kun koulussa aloittaa uusi poika, Sebastian, johon kaikki koulun tytöt ihastuvat. Myös Carrie kilpailee hänen huomiostaan yhdessä lukion suosituimman tytön Donna LaDonnan kanssa. Kun Sebastian ja Carrie alkavat seurustella, aiheuttaakin tämä suuria ongelmia jokaisen päähenkilön elämään. 

Minulla oli aika korkeat odotukset tämän kirjan suhteen koska Sinkkuelämää on yksi lempisarjoistani. En kylläkään pitänyt hirveästi sarjaa inspiroineesta kirjasta (Sinkkuelämää), joka on tietysti myös Bushnellin kirjoittama. Kirjoitustyyli ei oikein napannut, mutta olin ilmeisesti autuaasti unohtanut tämän tosiseikan tämän kirjan ostaessani. 

Kerroin Yön talon yhteydessä kukkahattutädistä, joka yllättäen ponnahti esiin jostain mieleni sopukoista. Sama täti ilmestyi kuvioihin myös Carrien nuoruusvuosien kohdalla. Kyseessä ovat siis lukioikäiset nuoret, jotka pääsevät tuosta noin vain sisään paikalliseen baariin, tilaavat siellä vodkaa ja juovat sen raakana. Castelburya kuvaillaan hyvin pienenä kaupunkina, joten minun on vaikea uskoa etteikö joku baarin työntekijöistä tunnista nuoria ja tajua, että he ovat alaikäisiä. Samaan aikaan he polttavat ketjussa: Maggie saa tupakkansa äitinsä piilosta eikä äiti huomaa, että kätköstä katoaa savukkeita. Jokainen on kokeillut polttaa pilveä ja jos seksiä ei ole vielä 17-vuotiaana harrastanut, on täysi luuseri:

"En mielelläni ajattele olevani 'neitsyt'. Mieluummin ajattelen, että
seksuaalinen kehitykseni on edelleen kesken." - -
"Ei se ole mikään iso juttu. Sitä vain luulee niin, kunnes sen 
tosiaan tekee. Ja sen jälkeen ihmettelee, että 'miksi minä
odotinkaan näin pitkään?'" (s.219)

Ihmissuhteissa seikkailu ei ole helppoa tässäkään kirjassa. Nyt kaikki vain kerrotaan teinitytön näkökulmasta ja jokainen pikkuseikka saa valtavat mittasuhteet. Kun jossain minun nuoruuteni nuortenkirjassa tyttö tuli mustasukkaiseksi poikaystävänsä juteltua toisen tytön kanssa, kyseessä tosiaan oli vain juttelu. Carrien nuoruusvuosissa kyseessä on heti se pahin mahdollinen, eli pettäminen. 

Carrien nuoruusvuodet sisältää niin ärsyttäviä henkilöhahmoja, että minun on vaikea sympatisoida heistä ketään. En pidä edes Carriesta, joka on ainoa tytöistä, joka uskaltaa sanoa vastaan eikä kulje virran mukana. Carrien ystävistä miellyttävimpiä ovat Hiiri ja Walt, vaikka kyllä heilläkin on heikot hetkensä. Ylivoimaisesti kamalin ei kuitenkaan ole Carrien pahin vihanainen Donna LaDonna, vaan Lali ja Maggie. Dialogi on heidän kohdallaan kenties tyhjäpäisintä koskaan lukemaani. 

On kirjassa muutama hyväkin hetki. Esimerkkinä tilanne, jossa Carrie kuvailee hänen ja Maggien välistä ulkonäkökeskustelua, jonka lopputulema on tämä:

Eikä siitä ole penninkään vertaa hyötyä, sillä kahden minuutin
kuluttua istumme edelleen tässä, kumpikin entisessä kehossaan,
paitsi että olemme onnistuneet masentamaan itsemme
sellaisen asian vuoksi, jolle emme mitään mahda. (s.29)

Carrie kuvailee edesmennyttä äitiään feministiksi ja laskee myös itsensä samaan kategoriaan. Carrieta eivät hetkauta ulkonäköseikat ja hän ei halua toimia poikien toiveiden mukaan. Räikeänä vastakohtana Carrielle on Maggie, joka taipuu poikaystävänsä painostukseen tuosta vain. 

Katsoin Carrien päiväkirjat-sarjasta kolme jaksoa kunnes luovutin. Kirjan luettuani voin kuitenkin yllätyksekseni todeta, että tv-sarja on parempi. Hyllyssä kuitenkin odottaa kirjan jatko-osa, jonka aion vielä lukea. En kuitenkaan odota kirjaa innolla. 

Candace Bushnell: Sinkkuelämää, Carrien nuoruusvuodet (The Carrie Diaries) (Tammi 2010), Suom. Liisa Laaksonen, 398 s.

2 kommenttia:

Irene kirjoitti...

Sinkkuelämää on minullekin tärkeä tv-sarja, mutta kirjaa en ole lukenut. Muita Bushnellin kirjoja olen kyllä lukenut, ja ne ovat sellaista kevyttä viihdettä, jota lukee ihan mielellään. Näitä nuorten kirjoja voisi kokeilumielessä joskus tutkailla, ehkä. =D Sarjaa olen jopa katsonut, ja katson yhä, eli ilmeisesti siitä olen tykännyt tarpeeksi tähän asti. Nuori tyttö pääosassa on mielestäni hyvin onnistunut valinta Carrieksi. =D

Maria kirjoitti...

Näyttelijävalinnat ovat tosiaan sarjassa hyviä. Henkilöhahmoista tulee paljon miellyttävämpi kuva kuin kirjassa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...