Alaa Al-Aswani - Chicagolaisittain

Chicagolaisittain kertoo kahdeksan eri egyptiläisen elämänkohtalosta Chicagon kaupungissa Amerikassa. Heidän elämiinsä kietoutuu myös muutaman amerikkalaisen elämäntarina. Useimmat kirjan egyptiläisistä ovat jättäneet kotimaansa koska haluavat aloittaa uuden elämän Amerikassa. He ovat tutkijoita ja opiskelijoita, jotka stipendin turvin saapuvat Chicagoon. 

Kirja on kerrottu kolmannessa persoonassa, lukuun ottamatta Nagi Abdassamadia, joka kertoo tarinansa ensimmäisessä persoonassa. Nagi ei saanut opiskelupaikkaa Kairossa poliittisista syistä ja muuttaa tästä syystä Chicagoon. Hän tapaa Karam Dawsin, joka on menestynyt kirurgi. Yhdessä he alkavat punoa juonta Egyptin presidentin päänmenoksi. Samaan aikaan Nagi tapailee Wendyä, juutalaisnaista.

Ahmad Danana on egyptiläisopiskelijoiden liiton puheenjohtaja, mikä vie kaiken hänen aikansa. Hän joutuu ongelmiin väitöskirjaohjaajansa Dennis Bakerin kanssa, jolloin häntä uhkaa yliopistosta erottaminen. Danana on naimisissa kauniin Marwan kanssa, joka on kyllästynyt rakkaudettomaan avioliittoonsa haluten takaisin Egyptiin. 

Šaima on vasta saapunut Chicagoon eikä vielä tunne oloaan kotoisaksi. Hän tapaa Tariq Hasibin, joka on huippuoppilas. Pariskunta aloittaa suhteen, jota kumpikaan heidän vanhemmistaan ei hyväksyisi. 

Muhammad Salah on naimisissa amerikkalaisen Chrisin kanssa. Salah on alkanut kaipaamaan Egytiin kymmenien vuosien jälkeen. Hän ryhtyy käymään läpi vanhaa osoitekirjaansa tavoittaakseen edes hitusen Egyptiä chicagolaisessa kodissaan. Salahin ystävä Rafat Sabet taas saa huomata, että hänen tyttärensä Sara on omaksunut myös negatiivisia puolia amerikkalaisesta kulttuurista. 

Chicagolaisittain lumous on sen henkilöhahmoissa. Ne tuntuvat aidoilta ja niiden tarinat siitä, miten ne päätyivät Amerikkaan ovat uskottavia. Jokainen henkilö on erilaisessa elämäntilanteessa, mutta kaikilla on myös jotain yhteistä. Kuvaus Tariqista voisi sopia keneen tahansa kirjan egyptiläisistä henkilöistä:

Hän oli kuin minuuttiviisari: yksinäinen, laiha, kurinalainen - -,

joka puski eteenpäin vakaassa tahdissa. (s.27)

Kukaan ei halua tuottaa pettymystä perheelleen tai vanhemmilleen. Jos amerikkalaisia sarjoja on uskominen, löytyy tällainen ajatustapa myös Amerikasta. Myös Al-Aswanin kuvaama vanhoillisuus ei tietyiltä osin poikkea eräistä ajatusmalleista, joita Amerikassa on valloillaan. Seksi säästetään avioliittoon, hyvä että toista saa edes suudella ennen papin aamenta. Šaiman ja Tariqin suhde on siis hyvin epätavallinen. Šaima kokee valtavia omantunnontuskia kun taas Tariq suhtautuu asiaan huolettomammin. 

Yritin miettiä syytä sille, miksi juuri Nagi on minä-henkilö kun kaikkien muiden tarinat kerrotaan kolmannesta persoonasta. Mikä tekee juuri Nagista niin erikoisen? Minun mielestäni hän oli vähiten mielenkiintoa herättävä henkilö, vaikkakin kyseenalainen suhde juutalaisnaiseen toikin hieman jännitettä hänen elämäänsä. Samaan aikaan häntä toki vainoaa tiedusteluvastaava Safwat Šakir, joka saa vihiä Nagin suunnitelmista. Jostain syystä Nagi henkilönä ei kuitenkaan sytyttänyt enkä osaa oikeuttaa hänen paikkaansa minä-henkilönä. 

Chicagolaisittain sisältää politiikkaa, mutta myös runsaasti miesten ja naisten välisiä suhteita. Tässä onkin jo mainittu Šaima ja Tariq sekä Nagi ja Wendy, mutta toinen mielenkiintoinen pariskunta on Ahmad ja Marwa. Ahmad kuvataan oikeana sovinistisikana, joka on kiinnostunut vain Marwan isän rahoista. Ahmad käyttää valtaansa niin vaimoonsa kuin muihin egyptiläisiin stipendiaatteihin. Ahmadin naiskuva ei myöskään ole imarteleva:

Voi tuota mystistä, ristiriitaista ja järjenvastaista olentoa - - 

Eikö jo vanha runo sanonut: "Halu saa naisen pidättymään"?

Tosiaan... Naiset ovat vähempiä järjessä ja uskossa, joten

kunnon miehen tulee taivuttaa nainen tahtoonsa

yhteiselämässä niin kuin vuoteessakin - -. (s.128)

Ahmad on länsimaalaisen silmissä hyvin stereotyyppinen ja raivostuttava hahmo. Lukija säälii Marwaa, joka joutuu kestämään yhteiseloa tällaisen miehen kanssa. Ahmadin käytöstä ei tietysti voi niputtaa islamin piikkiin, sillä tällaisia miehiä löytyy joka uskontokunnasta ja valtiosta. 

Kirjassa kuvaillut amerikkalaiset eivät ole niitä tyypillisimpiä. Houkutus olisi varmasti suuri kuvailla kaikki ylipainoisiksi ja hieman yksinkertaisiksi, mutta näin Al-Aswani ei (onneksi) tee. Al-Aswani on itse opiskellut Chicagossa, joten myös kirja sisältää varmasti kuvauksia hänen tuntemistaan amerikkalaisista. Kirja sisältää kuitenkin myös kritiikkiä amerikkalaisia ja Amerikkaa kohtaan. Nagi pohtii esimerkiksi seuraavaa:

Tämän viheliäisen Amerikan näen nyt sisältäpäin, 

ja minut valtaa - - hämmennys. Mielessäni

kaihertaa kysymys: "Nämä kunnon amerikkalaiset, jotka

kohtelevat muukalaisia hyväntahtoisesti, jotka

hymyilevät päin ja ihastuvat uuteen ihmiseen

ensisilmäykseltä, jotka auttavat, avaavat vieraille

ovia, ja kiittelevät vuolaasti vähäisimmistäkin

syistä - käsittävätkö he, miten hirvittäviä rikoksia

heidän hallituksensa tekee ihmisyyttä vastaan? (s.46-47)

Henkilöistä juuri Nagi vastustaa eniten Amerikkaa. Samalla hän kuitenkin vastustaa myös omaa maansa hallintoa. Nagi ei kuulu kumpaankaan maahan, sillä hänen ideologiansa ei sovi Egyptin eikä Amerikan raameihin. Kirjassa viitataan myös syyskuun yhdenteentoista, jonka myötä jokaista lentokoneeseen astuvaa arabia katsottiin epäilevästi, niin tehdään varmasti vieläkin. Chicagolaisittain antaa kuitenkin erilaisen kuvan arabimaailmasta, sellaisen, jota ei uutisissa näytetä. 

Chicagolaisittain oli iloinen yllätys. Sen henkilökuvaukset ovat hyviä ja tarina etenee jouhevasti. Tämän kirjan luettuani myös kirjallinen maailmanvalloitukseni eteni yhden askeleen. 

Alaa Al-Aswani: Chicagolaisittain (شيكاجو), (WSOY 2007), Suom. Sampsa Peltonen, 385 s.)