maanantai 29. heinäkuuta 2013

Noble Smith - Konnun kootut viisaudet

Helsingin-reissulta mukaan tarttui kaksi kirjaa, joista toisen sain luettua jo tänään loppuun. Kyseessä on Noble Smith-nimisen miehen kirjoittama teos Konnun kootut viisaudet, joka jakaa elämänohjeita viitaten hobittien eloon. Akateeminen oli täynnä TSH:n liittyviä teoksia, mutta tämä tarttui mukaan luvatun huumorinsa ansiosta. Takakannessa kirjaa kuvattiin "salasyvälliseksi", mikä oli sen verran mielenkiintoinen sana, että minun oli pakko hankkia kirja itselleni.

Konnun kootut viisaudet on jaettu kahteenkymmeneen lukuun, joilla on eri teemat. Käsittelyssä ovat esim. ruoka, unet, liikunta, ystävät, rakkaus ja vastoinkäymiset. Smith kuvailee kappaleissa, miten hobitit toimivat eri tilanteissa, miten nykymaailmassa asiat hoidetaan sekä esittelee myös esimerkin omasta elämästään. Siinä sivussa hän kertoo lisää TSH-trilogiasta ja muista Tolkienin teoksista. Kappalejako ja tapa, millä Smith asiansa esittää, on mielestäni selkeä. Teemat kantavat koko luvun läpi ja Smith on onnistunut löytämään aiheeseen sopivia esimerkkejä Tolkienin kirjojen maailmasta. 

Suomalaisen lukijan näkökulmasta itsetuntoa hivelee alkupuhe, jonka Smith on suunnannut juuri suomalaisille. Hän kertoo Tolkienin ihastuksesta Kalevalaan ja suomen kieleen sekä siitä, miten haltiakieli pohjautuu kieleemme. Tämän tiesin jo aikaisemminkin ja siksi varmasti innostuinkin teininä TSH-trilogian luettuani opettelemaan haltiakieltä. Onhan se nyt aika imartelevaa, että Tolkienin keksimä kaunis haltiakieli on saanut inspiraationsa suomesta. Suomea äidinkielenään puhuvien on vaikea kuvitella, miltä kieli kuulostaa jonkun sellaisen korvissa, joka ei ymmärrä siitä sanaakaan. 

Osa Smithin elämänohjeista on ajatuksia herättäviä, osa höpöä (siitä lisää myöhemmin). Huomasin kuitenkin hihitteleväni ja nyökytteleväni kirjaa lukiessani, sillä Smith osaa taitavasti kietoa tarun totuuteen. Vai mitäs pidätte tästä elämäntotuudesta:

Kontulaiset ovat meitä onnekkaampia. Meidän nykyaikainen elämämme
on heidän elämäänsä verrattuna uskomattoman monimutkaista ja
ahdistuksentäyteistä. Hobitit lähtevät korjaamaan hankalaa tilannetta
tai huonoa mielentilaa käytännöllisen ratkaisun kautta. Jos olisit
hobitti ja valittaisit ylipainosta, joku ystävistäsi ojentaisi
sinulle kävelykepin ja sanoisi hymyillen: "Lähdetäänpä
pitkälle kävelylle kohti Korvenperää." (s.191-192)

Näinhän se minullakin yleensä menee: Niin paljon voivottelua, niin vähän toimintaa. Täytyy ottaa itseään niskasta kiinni useammin ja unohtaa valittaminen. 

Sen lisäksi, että Smith kertoo lisää itse Tolkienin kirjoista, ei hän myöskään karsasta Peter Jacksonin elokuvaversioita. Päinvastoin, hän vertailee kirjoja ja elokuvia vetäen vertauskohtia molempiin. Hän jakaa myös faktanjyväsiä näyttelijöistä. Minä en esimerkiksi tiennyt, että Billy Boyd laulaa ja soittaa Beecake-nimisessä bändissä. Nyt tiedän. Spotifysta löytyy bändin musiikkia. Sieltä löytyy myös musiikkia Gorgorothilta ja Burzumilta, jotka molemmat ovat Smithin mukaan ottaneet nimensä Tolkienin taruista. 

Se mikä kirjassa häiritsi oli Smithin ajoittainen paatos maailman nykytilasta ja ilkeistä poliitikoista. Osa elämänohjeista sai minut myös tuhahtamaan sarkastisesti: Kenellä muka on aikaa hoitaa puutarhaa? Missä vaiheessa minä ehtisin opetella soittamaan ukulelea? Kuka nyt oikeasti ei haluaisi saada vaan antaa lahjoja omana syntymäpäivänään? Oma sarkasminini sai minut kuitenkin potemaan huonoa omaatuntoa, sillä huomasin yllättäen, mitä Smith ajoi takaa kirjoituksillaan. Saatan itsekin olla välillä liian itsekeskeinen ja saamaton. Siitä pidän kuitenkin edelleen kiinni, etteivät vuorokauden tunnit riitä kaikkeen. Smith kehottaa hylkäämään sosiaalisen median ja television, mutta en minä siihen pysty. Internet ja televisio ovat mukava vastapaino hektiselle työviikolle. 

Konnun kootut viisaudet voi nähdä taas yhtenä rahastuskeinona, mutta minusta se oli viihdyttävä lukukokemus. Se toimi sopivana välipalana ja sen luettuani ymmärrän sanan "salasyvällinen" merkityksen. Samalla opin myös hieman lisää lempikirjailijastani, -kirjoistani sekä -elokuvistani. 

Pisteet: 4/5

Lauren Weisberger - Revenge Wears Prada

Vuonna 2003 julkaistu Paholainen pukeutuu Pradaan sai tänä vuonna jatkoa. Tämä selvisi minulle Oulun Akateemisessa joitakin kuukausia sitten ja ryntäsin kirja kainalossa suoraan kassalle. Tuntui uskomattomalta, että minulta oli täysin mennyt ohi jatko-osan ilmestyminen. Aloitin lukemisen heti, mutta omista häistä johtuen kesti tähän päivään asti ennen kuin sain luettua kirjan loppuun. 

On kulunut kymmenen vuotta Paholainen pukeutuu Pradaan-tapahtumista ja Andy on menossa naimisiin. Hän on mennyt yksiin Miranda Priestleyn entisen assistentin sekä vihanaisensa Emilyn kanssa ja perustanut häihin erikoistuvan lehden. Andy myös odottaa ensimmäistä lastaan. Kun Runwayn julkaisija Elias Clark ilmaisee kiinnostuksensa ostaa Andyn ja Emilyn lehden, joutuu Andy päättämään, tahtooko hän taas työskennellä Mirandan alaisena. 

En ole yhtään ihmeissäni siitä, että Paholainen pukeutuu Pradaan sai jatkoa. Se ei ole yhtään sen ihmeellisempi kuin Weisbergerin muutkin kirjat, mutta koska se on filmatisoitu, on se kirjoista kuuluisin ja tunnetuin. Jatko-osa saattaa siis olla luvassa myös leffarintamalla. Mutta keskitytäänpä nyt ensin kirjaversioon. Revenge Wears Prada hyppää siis kymmenen vuotta ajassa eteenpäin. Andy on saavuttanut elämässään paljon, mutta Miranda vainoaa edelleen hänen uniaan. Andy kokee myös olonsa epävarmaksi avioliitossaan, jota anoppi ei hyväksy. Lisäksi Andy pelkää miehensä pettäneen. Kun Andy saa lapsen, siirtyy kirja kuvailemaan lapsiperheen arkea, joka ei kylläkään tunnu miltään tavanomaiselta arjelta. On kodinhoitajaa, nannya ja kaikki mahdolliset kodin mukavuudet. Weisbergerin kuvailema luksuselämä ei siis pääty vaikka päähenkilö saakin perheenlisäystä.

Kymmenen vuoden siirtymä on ihan uskottava. On siis aivan realistista, että Andy on saavuttanut kuvaillut asiat tässä ajassa. Yllättävä liittouma Emilyn kanssa selitetään myös perinpohjin, joten se meni minulle myös täydestä. Ainainen Miranda-ahdistus taas ei ollut niinkään uskottava. Edellisessä kirjassa Andy jatkaa eteenpäin voittajana, mutta jatko-osassa hän on jälleen änkyttävä raukka pelkästään kuvitellessaan nähneensä Mirandan jossain hyväntekeväisyystilaisuudessa. Lukijana mietin samaa kuin Andyn mies Max: ei se nainen niin paha voinut olla. 

Revenge Wears Prada on sekä nopea- että helppolukuinen. Se on juuri niin kevyttä kuin odotinkin. Samalla juoni kuitenkin kantaa vaikka pientä ontumistakin on havaittavissa. Hahmot ovat karikatyyreja, aivan kuten kirjassa VIP-ihmisiä. Tällaisista kliseistä kirja kuitenkin elää ja tuntuu, että kuvaukset muotimaailmasta kaipaavat juuri jotain tällaista. 

Pisteet: 3/5

perjantai 12. heinäkuuta 2013

Man of Steel

Lähde
Tarina alkaa Krypton nimiseltä planeetalta, jossa Jor-El ja Lara Lor-Van ovat saaneet poikalapsen, Kal-Elin. Planeetta on kuitenkin tuhoutumassa ja vanhemmat päättävät lähettää poikansa Maahan turvaan. Mukaan lähtee myös planeetan koodeksi, jota havittelee valtaa tavoitteleva Kenraali Zod. Hän vannoo vielä löytävänsä Kal-Elin. Kun Kal-El matkaa läpi avaruuden, tuhoutuu hänen kotiplaneettansa ja hänen vanhempansa siinä sivussa. Kenraali Zod, joka on vannonut kostoa, selviää miehistöineen, koska heidät on karkotettu Kryptonilta vain hetkeä ennen sen tuhoa.

Kal-El päätyy siis Maahan ja Kentin perheeseen, joka löytää hänet pellolta. Poika saa nimekseen Clark. Hän kamppailee lapsuuden ja teini-iän läpi tajuten olevansa erilainen kuin ikätoverinsa. Jonathan Kent yrittää taivutella poikaansa peittämään kykynsä muulta maailmalta, mutta Clark on liian hyväsydäminen antaakseen esim. koulubussin vajota järven pohjaan sisällään kymmeniä lapsia. Kun Clark ehtii aikuisikään saa hän selville taustansa ja tehtävänsä. Samaan aikaan myös Kenraali Zod löytää Clarkin.

Teräsmies on erilainen supersankari kuin esim. Lepakkomies, joka on mitä on erilaisten vempeleiden ansiosta. Teräsmies syntyy erilaiseksi ja päättää käyttää kykyjään hyvään. Olen aina pitänyt Teräsmiehestä tämän vuoksi. Hän on henkilö, jolla on kyky tuhota, mutta hän päättääkin toimia päinvastoin. Odotin siis paljon tältä elokuvalta. Sekä Teräsmiehen että Lois Lanen näyttelijät olivat minulle ennestään tuntemattomia, mutta en antanut tämän haitata itseäni. Toivoin leffalta tunteenpaloa ja hienoja erikoisefektejä. Toiveeni toteutui puoliksi.

Minua ärsytti alunalkaen järjestys, missä Clark Kentin tarina kerrottiin. Toivoin näkeväni kohtauksen, jossa Kentin pariskunta löytää tulevan poikansa vehnäpellolta, mutta sen sijaan Kryptonin tuhosta hypättiinkin suoraan aikuiseen Clarkiin. Tarina etenee takaumien avulla, jotka valottavat Clarkin vaikeaa lapsuutta. Kevin Costner, joka esittää Clarkin ottoisää, valmistelee poikaa erilaiseen elämään. Tämän olisi mielestäni pitänyt olla tunteikkaampi prosessi, mutta suhde jäi hieman kylmäksi ja etäiseksi. Sama koskee Clarkin suhdetta biologiseen isäänsä, johon hän on kontaktissa jonkinlaisen hologrammikuvan avulla. Kuollut ei ilmeisesti ole oikeasti kuollut tässä maailmassa. Myöskään suhde Lois Laneen ei saavuta sellaisia mittasuhteita kuin haaveilin. 

Man of Steel sisälsi liikaa kaikkea. Se on täynnä huikeita erikoisefektejä, mutta sisältö jää ontoksi. Taistelukohtaukset olisi voinut karsia puoleen nykyisistään. Elokuva kesti lähes kaksi ja puoli tuntia, mikä oli tuskaisen pitkä aika. Asiaa eivät auttaneet nenänvartta painavat 3D-lasit, jotka eivät menneet yhtään yksyhteen omien lasieni kanssa. Elokuvan aikana ei yksikään kaupungin rakennuksista säästynyt tuholta. Kun Teräsmies ja Kenraali Zod päätyvät avaruuteen ja tuhoavat sateliitin en voinut muuta kuin nauraa. Äärimmäinen katastrofielokuva, jossa sankari niittää enemmän tuhoa kuin vihollinen.

Amerikkapaatokselta ei säästytty myöskään tässä elokuvassa. Loppukohtausten aikana pohditaan, tuleeko Teräsmies jatkossa suojelemaan Amerikkaa ja amerikkalaisia vai hyppääkö hän jonkin toisen valtion puolelle. Teräsmies kohauttaa hartioitaan sanoen, come on, olen Kansasista, sen amerikkalaisempi ei voi olla, ja kohoaa sitten yläilmoihin. Sotilaan vieressä seisova solttunainen hihittää, että Teräsmies on aika seksikäs pakkaus. Eipä tästä elokuvasta sitten sen enempää.  


Pisteet: 2/5

P.S. Asiasta kiinnostuneet, vilkaiskaa sivua, jolta tuo kuva on otettu. Blogissa arvostellaan eri elokuvien postereita. 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...