maanantai 28. tammikuuta 2013

Mitä luen tällä hetkellä

Lähde
Juuri nyt minulla on siis meneillään projekti, joka pitää sisällään kaikkiin kirjahyllyssämme oleviin lukemattomiin kirjoihin tutustumista. Jätän laskusta pois avomiehen kirjat ja keskityn pelkästään itse ostamiini tai lahjaksi saamiini opuksiin. Projekti lähti etenemään mukavasti joululomalla, mutta nyt taas töiden alettua en ole lukenut niin paljon kuin olisin halunnut. Joten A-kirjaimessa mennään edelleen. Työn alla on Jane Austenin Emma, joka on tähän mennessä herättänyt sekä ihastusta että vihastusta. Kirjaa lukiessa ei saa tarkkaavaisuus herpaantua kertaakaan.

Sain joululahjaksi muodin historiasta kertovan kirjan, Muodin vuosikymmenet 1800-luvulta nykypäivään, jota olen lukenut Emman ohella. Kirja on oikea visuaalinen riemuvoitto, kuten muodista kertovan kirjan täytyykin olla. Se on myös sopivan kevyt vastapaino Austenille. 

Yöpöydältäni löytyy myös opus Ote informaatiosta. Johdatus informaatiotutkimukseen ja interaktiiviseen mediaan. Harkitsen puolitosissani informaatiotutkimuksen opiskelua, minkä vuoksi hain tämän kirjan kirjastosta. Se on ollut hyvin mielenkiintoinen (ainakin tähän asti).

Harkitsen taidehistoria kurssia, minkä vuoksi haen huomenna kirjastosta muutaman kirjan tähän liittyen. Jostain syystä minussa on tänä keväänä herännyt suuri kaipuu opiskelua kohtaan. Tahdon taas kirjoittaa pohtivia esseitä ja syventyä minua kiinnostaviin tietokirjoihin. 

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

H.C. Andersen - Seven Andersen Tales

Lähde
Kirjahyllyssä seuraava aakkosjärjestyksessä oli Andersenin lyhyt satukirja (62 sivua), johon on koottu seitsemän tarinaa. Kirjaa lukiessani tajusin, että olin itse asiassa jo lukenut sen läpi, mutta mitäs pienistä. 

Kirjan tarinat olivat seuraavat: The Emperor's new clothes, The Princess on the pea, The Swineherd, The steadfast tin soldier, Twelve by coach, The tinder box ja The sweethearts. Näistä kolme ensimmäistä olivat minulle tuttuja jo lapsuudesta. Andersen on aina ollut minulle se aito ja alkuperäinen satusetä, jonka tarinat ovat taipuneet myös Disney-filmeiksi.

Näin aikuisena koen Andersenin tarinat lähinnä ahdistaviksi. Myös pieni feministi sisälläni herää horroksestaan kun lähes jokaisessa tarinassa prinssi metsästää sitä täydellistä prinsessaa. Ja toki prinsessa on avuton kuin mikä. Kuten saduissa yleensä, tarinoissa on myös opetus. Esimerkiksi nirppanokkainen prinsessa, joka ei kelpuuta itselleen sikopaimenta, karkoitetaankin lopulta isänsä valtakunnasta. Sikopaimenkin osoittautuu sitten prinssiksi.

Seven Andersen Tales oli hetkessä luettu, enkä sitä tämän kummemmin analysoikaan. Sanon vaan, että satujen lukeminen näin aikuisenakin voi välillä olla mukavaa vaihtelua. Ja sainpa uuden maan karttaani.

Pisteet: 3/5
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...