Skyfall

Pari vuotta sitten nykyinen kihlattuni ehdotti, että katsoisimme kaikki Bondit aina 60-luvulta lähtien kun Sub-tv niin kiltisti päätti esittää ne kaikki järjestyksessä. Koska suhteemme oli vielä niin alkutekijöissä, en kehdannut kieltäytyä. Suhteeni Bondiin on ollut hyvin negatiivinen. Elokuvien naiskuva on raivostuttava ja itse Bond on vähän liian täydellinen. Jollain ihmeen tavalla, Bond on kuitenkin löytänyt tiensä sydämeeni. Oli siis päivänselvää, että juoksin riemusta kiljuen katsomaan viimeisimmän Bondin, vieläpä ensi-iltaan. 

Bondin uskollisuutta M:ää ja MI6:ta kohtaan koetellaan, kun jo kuopattu agentti, Silva, palaa terrorisoimaan MI6:ta. Bond itse loukkantuu ihan leffan alkuminuuteilla ja hänet julistetaan (virheellisesti) kuolleeksi. Bond tekee kuitenkin comebackin, joka on raskas taival. Skyfall paljastaa myös seikkoja Bondin lapsuudesta sekä kunnioittaa vanhoja Bond-leffoja.

Casino Royale on mielestäni yksi parhaimpia 007-leffoja. Daniel Craig on upeaa katsottavaa. Sen lisäksi hän on tehnyt Bondin huumorintajusta sopivan kuivakkaa. Pierce Brosnan on ehdoton inhokkini agenteista. Elokuvat menivät siinä vaiheessa täysin överiksi ja Craig onnistuu roolisuorituksellaan tuomaan tarinan takaisin maanpinnalle. Skyfall on jo kolmas Craig-Bond ja ilmeisesti lisää on tulossa.

Skyfall ja Craig näyttävät myös Bondin herkemmän puolen. Bond ei enää ole voittamaton, vaan tavallinen kuolevainen. Itse pidän juuri tällaisesta Bondista. Olen ilmeisesti heikkona haavoittuvaisiin sankareihin (katso Batman-arvostelu), mutta tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että hahmot tuntuvat tällöin aidommilta. Bond-tarina sai leffamaailmassa alkunsa täydellisestä Sean Connerysta, joka on loistava niin ammatissaan kuin naissuihteissaan. Ennen kuin Craig astui kuvaan, Connery oli lempi-Bondini. Niin se mielipide voi muuttua. 

Pisteet: 4/5

Kuva

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

John Boyne - Poika raidallisessa pyjamassa

William Shakespeare - Hamlet

Paulo Coelho - Alkemisti