My favourite things

Lähde Päätin, etten hetkeen lainaa mitään kirjastosta vaan aloitan lukuprojektin, joka koskee kirjahyllyissämme jo olevia kirjoja. Lähdin siis aakkosjärjestyksessä lukemaan läpi kirjoja, jotka olen joko itse ostanut tai jotka on minulle joku hankkinut. Ensimmäisenä olikin sitten Alakoski Susanna ja Svinalängorna. Mainitsin aikaisemmassa postauksessani , että tämä on kirja, jonka joskus olen aloittanut, mutta en koskaan päässyt puusta pidemmälle. Syy selvisi heti ensimmäisellä sivulla kun kirjan perhe alkoi hukuttamaan kissanpentuja. Yritin kuitenkin suhtautua asiaan kylmän viileästi ja jatkaa lukemista. Onneksi tein niin. Svinalängorna kertoo suomalaisesta perheestä, joka asuu Etelä-Ruotsissa, Ystadissa. Perheeseen kuuluvat isä Kimmo, äiti Aili, isoveli Markku, keskimmäinen Leena sekä pikku-Sakari. Tämän lisäksi ympärillä pyörivät Puti-kissa ja Terrie-koira. Perhe asuu alueella, jota muut kutsuvat nimellä "Svinalängorna". Isä on töissä tehtaalla ja äiti tekee pät

Jouluksi toivon tietysti rauhaa päälle maan ja että kaikki epäreiluudet katoaisivat. Nämä eivät luultavasti enää täksi jouluksi ehdi toteutua, joten on minulla listallani muutakin.  - Carolly Erickson - Minä, Marie Antoinette Luin Ericksonilta teoksen Tsaarin tytär koska kirjastosta ei juuri silloin löytynyt hänen viimeisintään. Tsaarin tytär oli sen verran hyvä lukukokemus, että haluan ihan ikiomakseni kirjan Minä, Marie Antoinette .  - Harry Potter - Legenda Tämä opus täydentäisi hienosti Potter-kokoelmaamme. Miehellänihän on kirjat suomeksi ja minulla englanniksi.  - Jennifer Egan - Aika suuri hämäys En tiedä nolottaako minua myöntää, että sain tietää tästä kirjasta Trendin arvostelun kautta. Näin siinä kuitenkin kävi.  - Umberto Eco - Prahan kalmisto Suurin syy tämän himoitsemiseen on kirjan nimessä mainittu Praha, jossa kävimme vuosi sitten. Tämä olisi ehkä kuitenkin paras lainata, sillä olen hieman epäillen seurannut vierestä toisen puoliskon tämänhetk

Kuten kerroin aiemmassa postauksessani , luin Hobitin uudestaan, jotta olisin paremmin valmistautunut näkemään elokuvaversion. En siis tässä kerro tarkemmin juonesta, sillä se tuli jo kerrottua. Sain kuitenkin huomata, että elokuvantekijät ovat ottaneet vapauden tehdä hieman omia lisäyksiään tarinaan. Seuraavassa siitä, oliko tämä hyvä vai huono asia. Tai kenties jotain siltä väliltä. Ensimmäisenä pistivät silmään henkilöhahmot, joista kirja ei kertonut mitään. Galadriel ja Saruman ilmestyvät kuin tyhjästä Rivendelliin. Thorinille luodaan vihollinen, valkoinen örkki nimeltään Azog. Metsästä ilmestyy hieman höppänä velho, Radagast, joka tuo Gandalfin eteen Morgulin terän, sen samaisen jolla Frodoa myöhemmin vahingoitetaan. Leffan jälkeen perehdyimme kuitenkin asiaan ja saimme huomata, että kaikki nämä hahmot kuuluvat Tolkienin maailmaan, niitä ei vain oltu mahdutettu kirjaan. Onko leffa siis tosifaneille, jotka tunnistavat nämä hahmot vai onko se massojen kosiskelija? Välillä it

Ostin Hobitin itselleni ruotsinkielellä vuonna 2008 kun olin vaihdossa Lundissa, Etelä-Ruotsissa. Kirja löytyi kirpparilta ja maksoi muistaakseni n.30-50 kruunua. Luin kirjan ja pidin siitä. Olinhan pitänyt myös Taru Sormusten Herrasta . Nyt kun Hobitista on ilmestynyt ensimmäinen elokuva, päätin lukea kirjan toisen kerran, ihan vain muistin virkistämiseksi.  Hobittihan kertoo sen, miten Valtasormus, joka on TSH-saagan keskiössä, päätyi Bilbolle. Bilbo on pieni hobitti, joka elää kolossa maan alla paikassa nimeltään Kontu. Eräänä päivänä Gandalf-velho ilmestyy Bilbon kuistille mukanaan kolmetoista kääpiötä. Kääpiöt ovat matkalla Yksinäiselle vuorelle, jossa Smaug-lohikäärme vahtii kääpiöiltä anastamaansa aarretta. Bilbo saadaan houkuteltua mukaan matkalle, jolla hän tapaa peikkoja, susia, hiisiä ja erään hassun olennon, jolta hän (sattumalta) saa kauniin kultaisen sormuksen. Ihailen suuresti Tolkienia, joka on onnistunut luomaan sadunomaisen, mutta samalla uskottavan maailma

Pari vuotta sitten nykyinen kihlattuni ehdotti, että katsoisimme kaikki Bondit aina 60-luvulta lähtien kun Sub-tv niin kiltisti päätti esittää ne kaikki järjestyksessä. Koska suhteemme oli vielä niin alkutekijöissä, en kehdannut kieltäytyä. Suhteeni Bondiin on ollut hyvin negatiivinen. Elokuvien naiskuva on raivostuttava ja itse Bond on vähän liian täydellinen. Jollain ihmeen tavalla, Bond on kuitenkin löytänyt tiensä sydämeeni. Oli siis päivänselvää, että juoksin riemusta kiljuen katsomaan viimeisimmän Bondin, vieläpä ensi-iltaan.  Bondin uskollisuutta M:ää ja MI6:ta kohtaan koetellaan, kun jo kuopattu agentti, Silva, palaa terrorisoimaan MI6:ta. Bond itse loukkantuu ihan leffan alkuminuuteilla ja hänet julistetaan (virheellisesti) kuolleeksi. Bond tekee kuitenkin comebackin, joka on raskas taival. Skyfall paljastaa myös seikkoja Bondin lapsuudesta sekä kunnioittaa vanhoja Bond-leffoja. Casino Royale on mielestäni yksi parhaimpia 007-leffoja. Daniel Craig on upeaa katsotta

Pettymys oli suuri kun pari ensimmäistä Twilight-kirjaa luettuani näin ensimmäisen osan filmatisaation. Yh, miten hyvästä kirjasta voikin saada niin huonon elokuvan. Toisaalta, kun tarkemmin ajattelee, seuraa elokuva hyvin tarkasti kirjan tapahtumia, joten eikös se alkuperäinen teos sitten ole "viallinen". Suurin syy elokuvan surkeuteen on kuitenkin pääosan esittäjät. Kristen Stewart on edelleen surkea tapaus, eikä mielipiteeni muuttunut Lumikki ja metsästäjä -elokuvan jälkeen.  Odotukset eivät olleet korkealla Breaking Dawnin toisen osan kohdalla. Jostain syystä mikään muu kuin saagan toinen osa ( New Moon ) ei ole napannut elokuvaversiona. Viimeinen osa oli kuitenkin pakko nähdä, mites muutenkaan. Tässä osassa Bella on muuttunut vampyyriksi ja elelee rauhaisaa eloa Edwardin, Edwardin perheen sekä vastasyntyneen Renesmeen kanssa. Kun Culleneiden tuttavaperheen eräs jäsen kuitenkin näkee pienen Renesmeen, luullen tätä vampyyriksi muutetuksi ihmislapseksi, lähtevät Vol