E.L.James - Fifty Shades of Grey
I scowl with frustration at myself in the mirror.
Fifty Shades hypetys oli Pinterestissä pahimmillaan pari kuukautta sitten. Joka toinen linkki tuntui liittyvän jollain tavalla kirjasarjaan, sekä hyvässä että pahassa. Minulle selvisi aika nopeasti kirjan juoni ja dilemma oli valtava: kehtaanko edes käydä ostamassa teosta? Nyt paikallinen kirjakauppa mainostaa sarjaa kirjana, josta kaikki puhuvat, mikä ehkä tekee sen hankkimisen sosiaalisesti hyväksyttävämmäksi. Ottaen kuitenkin huomioon, että Fifty Shades on myynyt paremmin kuin Da Vinci koodi, niin kyllähän sen ainakin joku on käynyt itselleen ostamassa. Joten, lankesin ansaan.
Anastasia Steele on yliopisto-opiskelija, joka pitää itseään oikeana harmaana hiirulaisena. Hänellä ei ole ikinä ollut poikaystävää, mikä tekee hänestä viattomuuden perikuvan. Hänen ystävänsä ja kämppiksensä Katherine taas on ulospäinsuuntautunut ja töissä yliopiston lehden toimituksessa. Sairastuttuaan, hän ei pääsekään haastattelemaan uskomattoman komeaa ja menestyvää yrittäjää Christian Greyta, joten Ana astuu hänen tilalleen.
Ana tuntee välittömästi vetoa Christiania kohtaan, joka komeuden lisäksi on hyvin salaperäinen. Vähitellen Ana pääsee sisään Christianin lumoavaan (mutta vaaralliseen) maailmaan. Sillä kumma kyllä, Christian tahtoo Anan.
Aloitin kirjan lukemisen suhtautumalla siihen ainoalla oikealla tavalla; kevyen välinpitämättömästi. Hömppää tämä kuitenkin on. Kirja on niin pullollaan kliseitä, että huomasin ilveileväni sarkastisesti kun Ana kymmenennen kerran puri huomaamatta huultaan ja Christian huomautti tästä sen kymmenennen kerran. Kursiivilla kirjoitetut Oh ja Oh no pistivät myös silmään ja aiheuttivat tuskastuneita huokaisuja.Voin vain kuvitella, miltä kirjan suomennos näyttää.
Kirjan edetessä Christianin ja Anan suhde muuttuu yhä kieroutuneemmaksi, mutta (outoa kyllä), myös lämpimämmäksi ja romanttisemmaksi. Silti taustalla kytee koko ajan se outo fetissi, jonka takia Christianin tunteista ei koskaan voi olla täysin varma. Minäkertoja Ana taas rakastuu päätä pahkaa tummaan Christianiin ja lukija tietää jo alkumetreillä, että tästä ei voi seurata hyvää. Ana vertaa itseään koiperhoseen, joka tuntee vetoa lamppua ja sen valoa kohtaan. Hän tiedostaa itsekin, että koiperhonen palaa poroksi lampun kuumuudessa, mutta ei siltikään voi vastustaa kiusausta. Kaikesta huolimatta, Ana antautuu tähän ei-niin-perinteiseen-romanssiin ja saa kärsiä seuraamuksista.
Niin älyttömiä kuin kirjan hahmot ovatkin, on niissä silti uskottavuutta. Kirjan edetessä, hyväksyin vähitellen Anan sellaisena kuin hän oli. Takaraivoon jäi kuitenkin ärsyttämään se, että muuten fiksu tyttö muuttui kuin sulaksi vahaksi miehen edessä. Myös aiemmin mainitut Oht ja Aht veivät uskottavuutta. Christian taas muistuttaa mieleltään hieman Naimapuuhia-kirjan Leonardia. Mieltymykset ovat toki erilaiset, mutta vaihtuvat mielialat ja tunteet yhdistävät heitä. Myös Christian on raivostuttava ja minua ärsytti, ettei hän pystynyt tarjoamaan Analle sitä mitä hän halusi. Samalla Ana on hyvin naiivi ja kokematon. Ehkä kaikki joskus oppivat, että toista ihmistä ei voi muuttaa vaikka kuinka tahtoisi.
Fifty Shades herättää yllättävän paljon ajatuksia. Pintapuolisesti se on kepeää luettavaa, mutta katsaus pinnan alle osoittaa jotain aivan muuta. On varmaan sanomattakin selvää, että minun täytyy hankkia itselleni myös sarjan toinen osa. Tällä kertaa taidan vain tilata sen netistä.
Pisteet: 4/5
Kommentit