Carolly Erickson - Tsaarin tytär
Eletään 1910-lukua. Venäjää hallitsee Nikolai II, jonka perheeseen kuuluvat vaimo Aleksandra, neljä tytärtä ja yksi poika. Nikolaista on tuleva viimeinen Venäjää hallitseva Romanov. Heinäkuussa vuonna 1918 koko Romanovin perhe murhataan ja kommunismi ottaa vallan maassa. Tsaarin tytär kertoo kuitenkin tarinan, jonka loppu eroaa totuudesta.
Tatjana Romanov, eli Tanja, oli tsaarin toiseksi vanhin tytär. Vaikka hän elääkin yltäkylläisyydessä, ovat hänen ajatuksensa ja halunsa tavallisen nuoren tytön kaltaisia. Kirjan aikana Tanja ehtii sekä rakastua että pettyä. Hänet kuvataan järkevänä ja huolehtivana kun taas muut sisarukset (Olga, Maria, Anastasia ja Aleksei) ovat kaikki hieman lapsellisia. Loppujen lopuksi Tanja on se joka selviää verilöylystä. Tämä on tietenkin fiktiota, koska kuten kaikki tietävät, ei kukaan Romanovin perheestä selvinnyt vallankumouksesta.
Tsaarin tytär oli mielestäni upea teos. Se oli koskettava ja ajoittain myös hauska. Se sai minut säälimään Romanoveita ja lähes toivomaan, että kirja ei päättyisi kuten jo tiesin sen päättyvän. Tanja on ihailtava henkilö, jonka rakkaus perhettään kohtaan on vahva. Kirja kuvailee myös Tanjan ja erään sotilaan, Mihailin, kaiken kestävää suhdetta. Vaikka kirja oli suurimmaksi osaksi fiktiota, ei Erickson siltikään mennyt sieltä missä aita on matalin. Hän olisi voinut pelastaa vielä muutamaan muun, mutta tyytyi lähes totuudenmukaiseen päätökseen. Tsaarin tyttäressä ei mitään saa ilmaiseksi ja kaikki joutuvat todistamaan sodan kamaluutta.
Tarkoituksenani oli lukea Ericksonin viimeisin teos, Minä, Marie Antoinette, mutta koska se oli lainassa, päädyin sen sijaan Tsaarin tyttäreen. Tämän kirjan lukeminen sai minut himoitsemaan Ericksonin uusinta vielä enemmän. Pidän Ericksonin tyylistä ja uskon, että hän on sille uskollinen myös Minä, Marie Antoinettessa. Seuraava lukukokemusta odotellessa.
Pisteet: ****
Kuva
Tsaarin tytär oli mielestäni upea teos. Se oli koskettava ja ajoittain myös hauska. Se sai minut säälimään Romanoveita ja lähes toivomaan, että kirja ei päättyisi kuten jo tiesin sen päättyvän. Tanja on ihailtava henkilö, jonka rakkaus perhettään kohtaan on vahva. Kirja kuvailee myös Tanjan ja erään sotilaan, Mihailin, kaiken kestävää suhdetta. Vaikka kirja oli suurimmaksi osaksi fiktiota, ei Erickson siltikään mennyt sieltä missä aita on matalin. Hän olisi voinut pelastaa vielä muutamaan muun, mutta tyytyi lähes totuudenmukaiseen päätökseen. Tsaarin tyttäressä ei mitään saa ilmaiseksi ja kaikki joutuvat todistamaan sodan kamaluutta.
Tarkoituksenani oli lukea Ericksonin viimeisin teos, Minä, Marie Antoinette, mutta koska se oli lainassa, päädyin sen sijaan Tsaarin tyttäreen. Tämän kirjan lukeminen sai minut himoitsemaan Ericksonin uusinta vielä enemmän. Pidän Ericksonin tyylistä ja uskon, että hän on sille uskollinen myös Minä, Marie Antoinettessa. Seuraava lukukokemusta odotellessa.
Pisteet: ****
Kommentit