sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Jari Tervo - Layla (Äänikirja)

"Minut kihlattiin kehdossa." Layla alkaa tällä havainnolla. Yksi kirjan päähenkilöistä, Layla, joutuu pakenemaan kotoaan koska hän ei vuotanut verta hääyönään. Tie vie monien mutkien kautta Suomeen, Finlandiaan. 

Layla on kirja, jonka olen jo kauan aikaa halunnut lukea. Lopulta lainasin sen äänikirjana. Minua kiinnostavat muut uskonnot ja erityisesti islam. Olen lukenut joitakin siitä kertovia teoksia. Sisälläni asuu varmaan ainakin jonkinasteinen feministi, sillä minua kiinnostaa erityisesti naisen asema tässä uskonnossa. Oli siis aika luonnollista, että lopulta lukisin Laylan. Kuten arvata saattaa, kirja herätti ajatuksia.

Ennen kuin syvennyn tarkemmin itse kirjan aiheeseen, haluan ylistää Tervon kerrontaa. Ihastuin tapaan, jolla Tervo kuvailee ympäröivää maailmaa. Kaikki aistit ovat läsnä: maku, näkö, kuulo, kosketus ja haju. Huumaavia mielikuvia sekä välillä hieman vastenmielisiä. Tervo onnistuu saattelemaan lukijan juuri haluamaansa hetkeen, mikä on taito. On uskomatonta, että näin, haistoin ja maistoin paikkoja, joissa en ikinä ole käynyt, kaikki tämä kiitos Tervon kertojankyvyn. 

Layla on siis tarinan keskiössä, mutta samoin ovat Helena, Armolahti, Verna ja moni muu. Myös Laylan kurdisukulaisilla on oma osansa tarinassa. Kirjan henkilöiden kohtalot punoutuvat yhteen salakavalasti ja taitavasti. Loppupeleissä pieneltä tuntuvat valinnat vaikuttat tarinan jokaisen henkilön elämään. Aluksi mahdottomalta vaikuttavat suhteet muuttuvat mahdollisiksi ja samalla ihmiset muuttuvat.

Alun asetelma, jossa vastakkain ovat suomalainen prostituoitu ja kurdityttö, on mielenkiintoinen. Kurditytöllä ei ole mitään sanottavaa asemastaan, hänellä ei saa olla omia ajatuksia eikä hän saa itse valita aviomiestään. Hän on tyttö, ts., hän on arvoton. Suomessa miesten ja naisten välinen asema on hyvä, maailman kärkitasoa. Naiset saavat itse valita, eikä heitä tapeta valintojensa takia. Naisilla on sananvapaus siinä missä miehilläkin. Tästä huolimatta, Tervon suomalainen sankaritar on prostituoitu. Onko Helenalla valinnanvapaus? Jos on, niin kuka valitsisi vapaaehtoisesti ryhtyvänsä prostituoiduksi?

Layla herätti hankalia kysymyksiä ja oli lukukokemuksena silmät avaava, koskettava ja ajoittain myös hellyttävä. Se kuuluu yhteen parhaimmista kokemista kirjoistani. 

Pisteet: ****

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Amy Chua - Tiikeriäidin taistelulaulu



Halusin lukea Tiikeriäidin taistelulaulun sen saaman palautteen ja kauhistelun vuoksi (tai ansiosta). En lähtenyt etsimään siitä kasvatusohjeita (lähinnä koska minulla ei ole lapsia), olin vain utelias. 

On tunnettu tosiasia, että aasialaislapset häikäisevät älykkyydellään sekä taidoillaan. He ovat ns. ihmelapsia, jotka osaavat Beethovenin viidennen symfonian viisivuotiaina ja pärjäävät kaikissa kouluaineissa. Tiikeriäidin taistelulaulu on kertomus siitä, mitä vaaditaan tällaisten "ihmelapsien" luomiseen. 

Amy Chua on naimisissa amerikkalaisen miehen (Jed) kanssa ja heillä on kaksi lasta, Sophia ja Lulu. Kirja kertoo Chuan ainaisista taisteluista ja yrityksistä saada lapset pärjäämään niin koulussa kuin viulun- tai pianonsoitossa. Chua kuvailee värikkäästi harjoittelusessioita, joissa sanoja ei säästellä. Vaatimustaso on myös korkea kun puhutaan syntymäpäiväkorteista:

Jedin kehotuksesta Lulu ojensi minulle "yllätyksen", joka osoittautui kortiksi. 
Tarkemmin sanoen se oli paperinpala, joka oli taitettu huolimattomasti kahtia,
ja kannessa oli iso hymynaama. - - Lulu ei ollut tuhrannut kortintekoon enempää
kuin kaksikymmentä sekuntia. - - Minä ojensin kortin takaisin Lululle. 
"En minä tätä halua", sanoin. "Haluan paremman - -."

Kirja oli osittain järkyttävää luettavaa (edellämainittu lainaus kuuluu tähän kategoriaan). Samanaikaisesti siitä kuitenkin löytyi viisauksia ja asioita, jotka tuntuivat täysin järkeviltä. En voi sanoa kannattavani Chuata joka suhteessa, mutta voin olla hänen kanssaan samaa mieltä siinä, että lapsi ei aina voi tietää mikä on hänelle parhaaksi:

"Älä ole naurettava", sanoi Lulu. "Totta kai minä olen iloinen siitä, 
että pakotit minut soittamaan viulua."

Lopussa Chua kuitenkin joutui hellittämään huomatessaan suhteensa Luluun pian sortuvan. Ehkä diplomaattinen ratkaisu itämaisen ja länsimaisen kasvatustyylin välillä on sitten se oikea? Tämä kaikki tulee nyt naisen suusta, jolla ei tällä hetkellä ole hoidettavanaan kuin pieni kissa. Tästäkin huolimatta Tiikeriäidin taistelulaulu oli mielestäni ajatuksia herättävä lukukokemus, joka säilyy mielessäni vielä pitkään.

Tiikeriäidin taistelulaulusta kirjoitettiin myös Kirjanurkkauksessa.

Pisteet: ****

Kuva
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...