The Hunger Games

"Happy Hunger Games!" toivottaa Donald Sutherlandin näyttelemä President Snow. Muutaman nuoren mielestä peleissä ei ole mitään hauskaa. Hauskuus katoaa yleensä siinä vaiheessa kun johonkin pakotetaan. Tästä Nälkäpeleissä juuri on kyse, pakottamisesta. Kaiken pakottamisen tarkoituksena on viihteen luominen kansalle. 

Nälkäpeli sijoittuu tulevaisuuteen, jossa Amerikkaa muistuttava valtio on jakautunut eliittiin ja sitä palvelevaan kansaan. Maa on jaettu kahteentoista eri alueeseen, joista kukin vastaa eri tuotannosta. Katniss Everdeen asuu kahdennellatoista alueella siskonsa ja äitinsä kanssa. Kaikki muuttuu kun Katnissin pikkusisko valitaan raakaan tositv-formaattiin nimeltä "The Hunger Games", "Nälkäpeli". Katniss ottaa kuitenkin pikkusiskonsa paikan ja päätyy tv-kameroiden eteen. 

Nähtyäni trailerin, tiesin, että minun täytyi nähdä elokuva Nälkäpeli. Jos pelkästään traileri saa minulle tipan linssiin, niin elokuvan täytyy olla hyvä. En joutunut kokemaan pettymystä. Nälkäpeli näyttää tulevaisuuden, joka aluksi tuntuu utopistiselta ja mahdottomalta. Kun asiaa kuitenkin tarkemmin ajattelee, on Nälkäpelin kaavoittama tosi-tv-formaatti täysin mahdollinen. Jos Amerikasta jo nyt löytyy tositv-ohjelma, jossa kilpailijoiden on tarkoitus altistaa itsensä kidutukselle, niin on täysin mahdollista, että joidenkin vuosien päästä ihmiset kilpailevat elämästä ja kuolemasta. Niin raadollinen tämä maailma on, että kuolema ei tunnu kuolemalta jos sen näkee tv-ruudun kautta. Sen lopullisuutta ei ymmärretä. 

Nälkäpelistä odotetaan samankaltaista teinisensaatiota kuin Twilight-sarjasta. Jos verrataan pelkästään elokuvaversioita, niin Nälkäpeli pesee Twilightin sata-nolla. Tarina on syvällisempi ja koskettavampi ja se saa ajattelemaan. Näyttelijät ovat uskottavampia ja dialogi on sujuvampaa. Ei ole siis mitään syytä epäillä, etteikö Nälkäpeli päädy teinien dvd- ja kirjahyllyihin samaan tapaan kuin Twilight teki. 

Jos Nälkäpeli nyt on teinisensaatio, niin mitä 24-vuotias siitä löytää? Kuten aiemmin selvisi, sai elokuva minut pohtimaan tositv:tä ja sen tulevaisuutta. Tämän lisäksi elokuvan henkilöiden tarinat koskettivat minua. Jennifer Lawrence on ihanan eleetön Katniss Everdeenin roolissa. Hän on suloisen viaton, mutta samalla myös kovia kokenut ja karaistunut. Josh Hutchersonin Peeta Mellark on suojeleva, mutta antaa myös samalla pitää huolen itsestään. Stanley Tuccin esittämä talk show juontaja taas on karikatyyri kaikista niistä television juontajista, jotka nyhtävät vieraistaan kaiken irti hinnalla millä hyvänsä. Myös Lenny Kravitz tekee pienen, mutta hyvin latautuneen roolin (luulin pitkään, että hänen hahmonsa ja Katnissin välille syntyisi jotain romanttista).

Nälkäpeli on alunperin kirja. Kirjoja on yhteensä kolme. Odotettavissa on siis varmasti koko trilogia myös elokuvakankaalla. Seuraava on ilmeisesti jo tuotannossa. Odotan jatkoa innolla. Sitä ennen täytyy varmaankin kääntyä kirjaston palvelujen puoleen ja lainata itselleen trilogian kaikki kolme osaa.

Pisteet: ****

Kuva

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

John Boyne - Poika raidallisessa pyjamassa

Paulo Coelho - Alkemisti

William Shakespeare - Hamlet