Lewis Carroll - Alice's Adventures in Wonderland
Minä yritin, ihan totta, yritin oikein kovasti. Nimittäin pitää tästä kirjasta. Näin leffan kaksi kertaa ihan elokuvateatterissa ja se oli minusta ihana ja herkkä. Ihmettelin, miksen ollut jo lukenut kyseistä kirjaa. Joten kävelin kirjakauppaan ja ostin teoksen n. 4 euron hintaan. Onneksi en sen enempää tuhlannut.
Ymmärrän hyvin, että kyseessä on klassikko. Klassikko, jota monet ovat lainailleet ja muokkailleet ja muuntaneet piirretyksi ja elokuvaksi ja äänikirjaksi jne. Mutta minä en siltikään kykene pitämään kirjasta nimeltä Liisa Ihmemaassa. Yritin lukea teosta englanniksi, enkä tiedä, olisiko asiaa auttanut kokeilla lukea sama teksti vielä suomeksi. Jotenkin minusta tuntuu, että kielellä ei tässä tapauksessa olisi ollut väliä.
Kirjan piti olla suloinen ja hellyyttävä. Minun piti sen luettuani ajatella, että kirja on syystäkin klassikon asemassa. Pääsin sivulle 60, ja sekin oli tuskan takana. Kirja on outo, kummallinen ja suorastaan pelottava. Tiedän, että se on fantasiakertomus, mikä tarkoittaa, ettei sen tarvitse olla looginen (kuten noudattaa painovoiman lakia), mutta tämä menee jo liian pitkälle. Ehkä tämä kirja ottaa niin paljon nuppiin sen takia, että se on kirjoitettu lapsen näkökulmasta, toisin sanoen ajatusmaailma on hyvin haroilevaa ja pomppivaa. En enää muista miltä oma ajatusmaailmani näytti lapsena, mutta se saattoi olla jotain tämän tapaista. On eri asia kuulla lasten selvittelevän omia ajatuksiaan kuin lukea niitä sivukaupalla. Kärsivällisyyteni loppui yksinkertaisesti kesken.
En siis lue loppuun Liisaa Ihmemaassa. Kyllähän minä jo tiedän miten se päättyy, joten vahinko ei ole suuri. Yritän olla potematta liian huonoa omatuntoa tämän klassikon mollaamisesta ja hylkäämisestä. Ehkä minun ja Carrollin ajatusmaailmat eivät sitten vaan kohtaa.
Pisteet: * (tämäkin vain kirjan klassikkoaseman takia)
Kuva
Kirjan piti olla suloinen ja hellyyttävä. Minun piti sen luettuani ajatella, että kirja on syystäkin klassikon asemassa. Pääsin sivulle 60, ja sekin oli tuskan takana. Kirja on outo, kummallinen ja suorastaan pelottava. Tiedän, että se on fantasiakertomus, mikä tarkoittaa, ettei sen tarvitse olla looginen (kuten noudattaa painovoiman lakia), mutta tämä menee jo liian pitkälle. Ehkä tämä kirja ottaa niin paljon nuppiin sen takia, että se on kirjoitettu lapsen näkökulmasta, toisin sanoen ajatusmaailma on hyvin haroilevaa ja pomppivaa. En enää muista miltä oma ajatusmaailmani näytti lapsena, mutta se saattoi olla jotain tämän tapaista. On eri asia kuulla lasten selvittelevän omia ajatuksiaan kuin lukea niitä sivukaupalla. Kärsivällisyyteni loppui yksinkertaisesti kesken.
En siis lue loppuun Liisaa Ihmemaassa. Kyllähän minä jo tiedän miten se päättyy, joten vahinko ei ole suuri. Yritän olla potematta liian huonoa omatuntoa tämän klassikon mollaamisesta ja hylkäämisestä. Ehkä minun ja Carrollin ajatusmaailmat eivät sitten vaan kohtaa.
Pisteet: * (tämäkin vain kirjan klassikkoaseman takia)
Kuva
Kommentit