My favourite things

Kirjoitellessani blogiin vuoden 2019 luetut kirjat, huomasin että listaan kertyi aika paljon äänikirjoja. Innostus sai alkunsa kesällä kun aloin kuunnella podcasteja YleAreenasta. Erityisesti vanhemmuutta ja satuja koskevat ohjelmat olivat mielenkiintoisia. Sitten innostuin kuuntelemaan Lasse Pöystin lukemana (oikeastaan voisi sanoa näyttelemänä) "Muumipappa ja meri". Muumit ovat kyllä lähellä sydäntäni, mutta Muumikirjoihin en ole koskaan oikein päässyt sisään. Tämä äänikirja kuitenkin käännytti minut. Päätin kokeilla BookBeatia parin viikon ajan ja totesin, että palvelu on hyvä. Tilausjakso sai siis jatkua. Äänikirjat ovat käteviä ruokaa laittaessa tai leipoessa. Myös lenkkeillessä on mukavaa tavallaan lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla, eli saada liikuntaa, mutta myös hieman sivistää itseään.  Tähänastinen suosikkini BookBeatin valikoimassa on Agatha Christien "Ruumis kirjastossa". Lars Svedbergin ääntä olen kuunnellut aiemminkin äänikirjan muodossa kun ku

Tämän kirjan löysin kirjakaupan alelaarista. Maksoinkohan siitä viisi euroa. Kirjassa luetellaan kaikki modernit kuningashuoneet ympäri maailmaa (vaikkakin pääpaino on Euroopassa). Koivunen käy kuitenkin aina kappaleen alussa läpi myös historiaa ja esim. Britannian kuningashuoneen käsittely lähtee liikkeelle Egbertistä, joka eli 700-800-luvulla.   Kirjan kiinnostavinta antia olivat muinaiset kuninkaalliset. Noin 1900-luvulta alkaen kuvaukset alkoivat käydä puiseviksi. Kuninkaallisten historia on todella värikästä kun ottaa huomioon juonittelut ja salamurhat. Nykypäivänä tällaista ei näe, mikä on tietysti positiivinen asia, mutta kyllä siinä samalla kiinnostavuus karisee. Mitä teen esimerkiksi sillä tiedolla että Alankomaiden kuningattaren Beatrixin sisko Christina on hyvä laulamaan? Kirjassa on paljon tämän kaltaista nippelitietoa, minkä en usko kiinnostavan kovinkaan monia. Historiallisen näkökulman lisäksi pidin kappaleesta, jossa käsiteltiin Euroopan ulkopuolisia kuningashu

Tammikuu vetelee viimeisiään, joten paras tehdä pieni yhteenveto vuoden 2017 kirjoista ennen kuin ne vaipuvat unholaan.  Vuotta 2017 hallitsi projektini saattaa loppuun keskeneräiset kirjat. Niitä oli kertynyt yllättävän paljon. Minulla on paha tapa aloittaa usea kirja samaan aikaan eikä sitten lukea yhtäkään niistä loppuun. Keskeneräisiin teoksiini kuuluivat Sinuhe egyptiläinen, Kaunis turhuus, Vadelmavenepakolainen, Puhevalta, Titanics undergång - En natt att minnas, Scottish words, Kiintymysvanhemmuus, Kleopatra, Kartanon vuosi - Downton Abbey, Noitavasara ja Sivistyksen käsikirja (kirjailijat löytyvät välilehdestä Kirjat 2017 ). Näistä erityismaininnan ansaitsee Noitavasara koska olen niin ylpeä itsestäni että sain kahlattua sen läpi. Kuulin kirjasta joitain vuosia sitten ja mieheni näki ison vaivan etsiessään teoksen minulle joululahjaksi. En kuitenkaan ollut käsittänyt, että kirja oli täyttä 1400-luvun lakitekstiä pitkine lauseineen ja monimutkaisine sanajärjestyksineen. M

Jostain syystä minulle tuli yhtäkkiä hirvittävä himo lukea Poeta. Viimeksi luin hänen kertomuksiaan lukioikäisenä. Paikallisesta kirjastosta löytyi Ajan ja avaruuden kartat, jota muistelen vieläkin kauhulla. Erityisesti tarina eloon heräävästä muumiosta oli karmiva. Nyt päätin palata samaan paikalliseen kirjastoon ja vilkuilla josko siellä olisi lisää Poen tuotantoa. Löysin kuin löysinkin jotain dekkaripuolelta: Arthur Gordon Pymin selonteko .  Takakansi ilmoitti minulle, että kirja kertoi meriseikkailusta. Tarina alkaa Amerikasta, jossa nuori Arthur Gordon Pym haaveilee merimiehen elämästä. Hän piiloutuu valaanpyyntialukseen ystävänsä Augustuksen avulla. Laivalla kuitenkin puhkeaa kapina, joka monen mutkan kautta johtaa siihen, että hengissä selviävät vain Arthur ja hänen ystävänsä Augustus sekä kaksi muuta miestä (Richard Parker ja Dirk Peters). Hylky joutuu täysin meren armoille ja miehet ovat melkein täysin vailla juomaa ja ruokaa. Hengissä selviävät lopulta vain Arthur ja Pet

Palasin hetkeksi kirjahyllymme tarjontaan ja aakkosjärjestysprojektiin. Aina yhden Austenin kirjan luettuani en vain yksinkertaisesti jaksa paneutua saman genren teokseen sillä kirjat toistavat tiettyä kaavaa. Northanger Abbey on kirjoitettu 1798-99, mutta julkaistu vasta 1818 Austenin kuoleman jälkeen. Kirja on siis ensimmäinen Austenin romaaneista, jonka hän sai valmiiksi.  Northanger Abbeyn pääosassa on 17-vuotias Catherine Morland, joka pääsee ensimmäistä kertaa Bathin hienostopiireihin naapureidensa herra ja rouva Allenin kanssa. Bathissa hän tapaa sisarukset Isabella ja John Thorpen, joiden kanssa hän alkaa viettää aikaa. Isabella ahmii romaaneja ja suosittelee Catherinelle eri kirjailijoiden teoksia, m.m. Ann Radcliffeä, joka kirjoitti kauhua. Catherine tutustuu myös Tilneyn perheeseen, johon kuuluvat kenraali Tilney, Eleanor, Henry sekä kapteeni Tilney. Catherine ihastuu Henryyn ja saa sydänystävän Eleanorista. Vähitellen hän myös huomaa Isabellan hölmöyden ja Johnin ä

Olen vähän koukussa Poirot-sarjaan, jonka pääosassa on David Suchet. En ole lukenut montakaan Poirot-kirjaa, mutta kirjastossa haahuillessani päätin korjata tämän virheen. Mukaan tarttui  Murha Mesopotamiassa .  Murha Mesopotamiassa kerrotaan sairaanhoitaja Amy Leatheranin näkökulmasta. Hän on saapunut Irakiin arkeologi Leidnerin kutsusta pitämään huolen tämän vaimosta. Retkikuntaan kuuluvat myös komea herra Carey, Leidnerin pitkäaikainen ystävä neiti Johnson, pariskunta Mercado, hiljainen herra Emmott, hieman höpsö herra Coleman, epävarma herra Reiter, sekä isä Lavigny. Mukana ovat myös Leatherania suositellut tohtori Reilly ja tämän suorasanainen tytär Sheila. Murhan tapahtuessa näyttämölle astuvat myös kapteeni Maitland ja luonnollisesti Hercule Poirot, joka sattumalta on ohikulkumatkalla.  Tein listan henkilöistä heti alkuun, sillä aina kun aloitan Christien kirjan olen hämmentynyt henkilögallerian laajuudesta. Eihän sitä porukkaa loppujen lopuksi niin paljon ollut, mutta